Tiedän, mitä pitäisi tehdä, mutta en saa aikaiseksi – mistä ihmeestä on kyse?

Monella meistä on tuttu kokemus: tiedän kyllä, mitä minun kannattaisi tai pitäisi tehdä. Saatan jopa tietää, miten se tehdään. Silti en saa sitä tapahtumaan. Tai saan toteutettua sen kerran tai kaksi ja sitten elämä ja arki tulevat väliin. Joskus en vain muista tehdä jotakin suunnittelemaani, tavallisesta poikkeavaa asiaa. Hoksaan vasta myöhemmin: Voi hitsi, munhan piti…!

Vastausta etsimässä - tiedän, mutta miksi en saa aikaiseksi

Minusta tämä tiedän, mutta en saa aikaiseksi -ilmiö on kiinnostava. Törmään siihen asiakkaideni kanssa ja huomaan sen myös omassa elämässäni. Miksi jokin uusi asia lähtee helposti toteutumaan, kun taas toinen ei toteudu millään? Mikä ihme siinä tökkää?

Tälläkin viikolla pohdimme erään asiakkaani kanssa, miksi yksi keino oli lähtenyt toimimaan heti ensimmäisestä kerrasta. Hän oli päättänyt jättää kännykän illalla keittiön pöydälle. Aamulla hänen oli noustava sängystä sammuttaakseen herätyksen. Olimme aiemmin kokeilleet monenlaisia keinoja helpottaa heräämistä ja lopettaa torkuttaminen, mutta ne eivät olleet toimineet. Mikä juuri tässä keinossa kolahti?

Vielä emme löytäneet siihen vastausta. Lupaan kertoa teillekin, jos löydämme viisasten kiven!

Kapulat rattaissa

Yksi mahdollinen kapula rattaissa on se, että tiedämme paljon asioita yleisellä tasolla. Tiedämme, mitä kannattaisi tehdä ja saatamme tietää keinojakin siihen. Mutta miten se tehdään juuri minun arjessani? Sitä pysähdymme harvemmin miettimään.

Sen sijaan ajattelemme: Hyvä idea! Kokeilen tätä sitten, kun minulla on enemmän aikaa. Kun saan nämä työt valmiiksi. Kun olen virkeämpi. Kun on loma. Mahdollisia myöhempiä hetkiä riittää ja lisäksi kuvittelemme muistavamme asian silloin. Hah!

Miten voisin onnistua omassa arjessani?

Toiminnan asiantuntijana ajattelen, että tässä kohtaa tarvitaan konkretiaa. Jos jokin asia tuntuu itselle hyvältä ja haluaa toimia sen mukaisesti, kannattaa pysähtyä suunnittelemaan, miten se voisi toteutua juuri minun kohdallani. Milloin ja missä tekisin sen? Mitä minun pitää tehdä ensin? Pitääkö tekemistä lyhentää, yksinkertaistaa tai helpottaa? Tarvitsenko jonkin muistutuksen? Mikä ympäristössäni auttaa tekemistä ja mikä vaikeuttaa sitä?

Ja kyllä: suunnitelma kannattaa tehdä tämänhetkistä arkea varten. Myös sitä kiireistä maanantaiaamua, väsynyttä torstai-iltaa tai viikonloppua varten, jolloin haluan palautua ja tehdä kivoja asioita. Yleisestä tiedosta tulee minulle hyödyllistä vasta, kun löydän tavan soveltaa sitä omaan elämääni.

Kun tekeminen ei onnistukaan

Olemme usein aika-, voimavara- ja muistioptimistisia. Uusi tekeminen jää helposti suunnittelematta, ja uskomme pystyvämme lähes ihmeisiin. Kun emme onnistukaan toivomallamme tavalla, pettymys kääntyy herkästi itseä kohti: Olen laiska. Olen saamaton. En saa mitään aikaiseksi.

Silloin pysähtyisin mieluummin kysymään: oliko tekemisen vaade realistinen arjessani, jossa yritin sitä toteuttaa? Mitä voisin muuttaa, jotta seuraavalla kerralla onnistuminen olisi mahdollisempaa?

Joskus se tarkoittaa, että teen vähemmän mutta vähän useammin. Joskus tarvitsen ympäristööni muistutuksia ja vihjeitä. Ja joskus minun pitää keksiä, miten ”huijaan” itseni liikkeelle – kuten jättämällä kännykän illalla keittiöön.

Pienin askelin eteenpäin

Aluksi tärkeintä on saada kokemus: Hei, minähän pystyn tähän! JEE! Sitä kannattaa myös juhlistaa ja kiittää itseään. Älä siis unohda sitä, se on tärkeä vaihe prosessissa. Vähitellen kasvaa luottamus siihen, että pystyn vaikuttamaan itseeni, kunhan tunnen, tunnistan ja tunnustan tämänhetkisen elämäntilanteeni ja voimavarani. Siinä minun kolmen T:n sääntöni.

Pysyvä muutos ei yleensä synny yhdestä suuresta ponnistuksesta. Se alkaa todennäköisemmin pienestä, konkreettisesta tekemisestä, joka on mahdollista toistaa uudelleen ja uudelleen omassa arjessa niin hyvinä kuin hankalimpinakin päivinä.